k – kafse
kafselīn – kalc-menger
kalc-mėʒʒer – kaln
calof – camźliōn
Camelot – kamer-slange
kamer-stap – kampf-rėht
kampf-rėhten – kānic
caniculata – kanz-wagen
kaos – käppelīn2
kappellān – karbalierunge
karbūn – Karlinge
Karlingen – kar-spüelen
karst – kęse-kamer
kęse-kar – kastėlle-dach
kastėllīn – katzen-gebėt
katzen-gestalt – kebes-isch (?)
kebes-kint – kein-visch
keiser – kėl-giric
kėl-gīte – kėln-müle
kėlre – kemerische
kemerlīn – kenne-schaft
kemerlīn stN.
kemerlinc stM.
kemet stN.
kemet-veger stM.
kemich stMN.
kemmęre stM.
kemme-kamp stM.
kemmenate F.?
kemmerinne stF.
kemmersche swF.
kemmunge stF.
kempel stM.
kempeln swV.
kempfęre stM.
kempfęrinne stF.
kempfe swM.
kempfel stM.
kempfen stN.
kempfen swV.
kempfen-brōt stN.
kempfinne stF.
kempf-kreiʒ stM.
kempflich Adj.
kempfunge stF.
kemplerīn stF.
Kempten
ken Subst.
kende stF.
kendelīn stN.
kenecte stF.
kenel stM.
kenelęre stM.
kene-māc stM.
kener stM.
kengel stM.
kengelīn stN.
kengeln swV.
kenlich Adj.
kenmag stM.
kennęre stM.
kenne stF.
kennec Adj.
kenne-lich Adj.
kennelīn stN.
kenne-lōs Adj.
kennel-riuse F.
kennen stN.
kennen swV.
kennende Part.-Adj.
kenne-schaft stF.
kennunge – kerkern
kerker-stein – kerrelīn
kerren – kerze-tac
kerze-wīhe – ketzeln
ketzer – keʒʒel-hāke
keʒʒel-hant-wėrc – kiel-kemenāte
kiel-meister – kimm-īsen
cimolea – kindisch-heit
kindisch-lich – kint-ver-tilgerīn
kint-ver-tuoęrinne – kirchenamman
kirchenęre – kirchgrabe
kirch-guot – kirch-volc
kirch-vrīunge – kitelīn
citrinum – kiuten1
kiuten2 – klāftern
klāfter-snuor – klage-twanc
klage-vogel – klār
klāre – klėbergaʒʒe
klėberic – kleibunge
kleib-zwėc – klein-öuge?
klein-phenninc – klėnster
klėn-want – klingęre
klinge – klöbelīn
klobe-louch – klōsterlīn
klōster-liute – klʒelīn
klʒen – kluoc-heit
kluoc-lich – knacken
knaffen – kneppischen
knėtęrinne – knisten
knistunge – knorzen
knorzic – knütze
knutzen – koch-keʒʒel
koch-krūt – kōle
kōle-gruobe – coloquintida
kol-phanne – kom-lich
kom-līcheit – confectiōn
confession – convėnt-kopf
convėnt-müech – kōr-bischof
kōr-bistuom – körnen
corneol – korn-schütze
korn-snit – korus
kōr-vrouwe – kōt-man
kōt-mānōt – kouferīe
kouferinne – kouf-slagen
kouf-slagen – krage1
krage2 – krām-wėrc
krām-zol – cras
kraspeln – crźdenzen
crźdenzen – kreiʒ-gengel
kreiʒ-līche – krette
krettelīn – krieg-büechlīn
kriege – kringeleht
kringen – krispeln
krispel-węhe – kristen-mensche
kristen-name – kriutelich
kriutelīn – kriuz-reste-tac
kriuz-sāme – kropfeht
kröpfelīn – krucke-stap
krude – kruppel
krūs – krūt-leffel
krūt-lźhen – kuchen-gėlt
kuchen-geręte – küe-gras
küel-brunne – kulken
küllinc – Kumenīe
kumer – künden
künden – künigelīn2
künigelīnchen – kunrieren
cuns – künt-oven
kunt-phenninc – kuo-mūl
kuone-zorn – kuppeln
kuppel-seil – kürne
kürne – kur-vürst-lich
kür-warter – küssen-lich
küssen-līche – kützel-diep
kützel-guomen – cytrinus
|
kemerlīn stN. (19) MWV
kemerlinc stM. (2) MWV
kemet stN. MWV
kemet-veger stM. MWV
kemich stMN.
kemmęre stM. MWV
kemme-kamp stM. MWV
kemmenate F.?
kemmerinne stF. MWV
kemmersche swF. MWV
kemmunge stF. MWV
kempel stM. MWV
kempeln swV. MWV
kempfęre stM. (5) MWV
kempfęrinne stF. MWV
kempfe swM. (91) MWV
kempfel stM. MWV
kempfen stN. MWV
kempfen swV. (28) MWV
kempfen-brōt stN. MWV
kempfinne stF. MWV
kempf-kreiʒ stM. MWV
kempflich Adj.
kempfunge stF. MWV
kemplerīn stF. MWV
Kempten (13)
ken Subst. MWV
kende stF.
kendelīn stN. MWV
kenecte stF. MWV
kenel stM.
kenelęre stM.
kene-māc stM.
kener stM.
kengel stM. (2) MWV
kengelīn stN. MWV
kengeln swV. MWV
kenlich Adj.
kenmag stM.
kennęre stM. MWV
kenne stF. MWV
kennec Adj.
kenne-lich Adj. MWV
kennelīn stN. (1) MWV
kenne-lōs Adj. (2) MWV
kennel-riuse F. MWV
kennen stN. MWV
kennen swV. (74) MWV
kennende Part.-Adj. (1) MWV
kenne-schaft stF. (1) MWV |
