k – kafse
kafselīn – kalc-menger
kalc-mėʒʒer – kaln
calof – camźliōn
Camelot – kamer-slange
kamer-stap – kampf-rėht
kampf-rėhten – kānic
caniculata – kanz-wagen
kaos – käppelīn2
kappellān – karbalierunge
karbūn – Karlinge
Karlingen – kar-spüelen
karst – kęse-kamer
kęse-kar – kastėlle-dach
kastėllīn – katzen-gebėt
katzen-gestalt – kebes-isch (?)
kebes-kint – kein-visch
keiser – kėl-giric
kėl-gīte – kėln-müle
kėlre – kemerische
kemerlīn – kenne-schaft
kennunge – kerkern
kerker-stein – kerrelīn
kerren – kerze-tac
kerze-wīhe – ketzeln
ketzer – keʒʒel-hāke
keʒʒel-hant-wėrc – kiel-kemenāte
kiel-meister – kimm-īsen
cimolea – kindisch-heit
kindisch-lich – kint-ver-tilgerīn
kint-ver-tuoęrinne – kirchenamman
kirchenęre – kirchgrabe
kirch-guot – kirch-volc
kirch-vrīunge – kitelīn
citrinum – kiuten1
kiuten2 – klāftern
kiuten2 swV.
kiuwe F.
kiuwel stM.
kiuwen stN.
kiuwen stV.
kiuwes Adv.
kiuzelīn stN.
kiv _
kivel stM.
kivelen swV.
kivelwort stN.
kiver stmn?
kiveręre stM.
kiveren swV.
kizze stN.
klā F.
klaber stF.
klābirboum stM.
klā-bire swF.
klā-birn-muos stN.
klac stM.
klader-tuoch stN.
klaf stM.
klaffęre stM.
klaffęrinne stF.
klaffe F.
klaffe swM.
klaffe swF.
klaffėht Adj.
klaffel stf?
klaffen stN.
klaffen swV.
klaffende Part.-Adj.
klaffer-bluome F.
klafferer stM.
klaffericheit stF.
klafferīe stF.
klaffern swV.
klaffe-stat stF.
klaffic Adj.
klaffunge stF.
klaff-unnütze M.
klaf-heit stF.
klęfrecheit Subst.
klaft stM.
klāfter f_m_n
klęfteric Adj.
klāfter-lanc Adj.
klāfter-māʒe stF.
klāftern swV.
klāfter-snuor – klage-twanc
klage-vogel – klār
klāre – klėbergaʒʒe
klėberic – kleibunge
kleib-zwėc – klein-öuge?
klein-phenninc – klėnster
klėn-want – klingęre
klinge – klöbelīn
klobe-louch – klōsterlīn
klōster-liute – klʒelīn
klʒen – kluoc-heit
kluoc-lich – knacken
knaffen – kneppischen
knėtęrinne – knisten
knistunge – knorzen
knorzic – knütze
knutzen – koch-keʒʒel
koch-krūt – kōle
kōle-gruobe – coloquintida
kol-phanne – kom-lich
kom-līcheit – confectiōn
confession – convėnt-kopf
convėnt-müech – kōr-bischof
kōr-bistuom – körnen
corneol – korn-schütze
korn-snit – korus
kōr-vrouwe – kōt-man
kōt-mānōt – kouferīe
kouferinne – kouf-slagen
kouf-slagen – krage1
krage2 – krām-wėrc
krām-zol – cras
kraspeln – crźdenzen
crźdenzen – kreiʒ-gengel
kreiʒ-līche – krette
krettelīn – krieg-büechlīn
kriege – kringeleht
kringen – krispeln
krispel-węhe – kristen-mensche
kristen-name – kriutelich
kriutelīn – kriuz-reste-tac
kriuz-sāme – kropfeht
kröpfelīn – krucke-stap
krude – kruppel
krūs – krūt-leffel
krūt-lźhen – kuchen-gėlt
kuchen-geręte – küe-gras
küel-brunne – kulken
küllinc – Kumenīe
kumer – künden
künden – künigelīn2
künigelīnchen – kunrieren
cuns – künt-oven
kunt-phenninc – kuo-mūl
kuone-zorn – kuppeln
kuppel-seil – kürne
kürne – kur-vürst-lich
kür-warter – küssen-lich
küssen-līche – kützel-diep
kützel-guomen – cytrinus
|
kiuten2 swV.
kiuwe F. (6) MWV
kiuwel stM. MWV
kiuwen stN. (3) MWV
kiuwen stV. (39) MWV
kiuwes Adv. MWV
kiuzelīn stN. MWV
kiv _
kivel stM. MWV
kivelen swV. MWV
kivelwort stN.
kiver stmn? MWV
kiveręre stM.
kiveren swV. MWV
kizze stN. MWV
klā F. (87) MWV
klaber stF. MWV
klābirboum stM.
klā-bire swF. MWV
klā-birn-muos stN. MWV
klac stM. (3) MWV
klader-tuoch stN.
klaf stM. (2) MWV
klaffęre stM. (13) MWV
klaffęrinne stF. (4) MWV
klaffe F. (1) MWV
klaffe swM. MWV
klaffe swF.
klaffėht Adj. MWV
klaffel stf? MWV
klaffen stN. (21) MWV
klaffen swV. (39) MWV
klaffende Part.-Adj. MWV
klaffer-bluome F. MWV
klafferer stM. MWV
klaffericheit stF.
klafferīe stF. MWV
klaffern swV. MWV
klaffe-stat stF. MWV
klaffic Adj.
klaffunge stF.
klaff-unnütze M.
klaf-heit stF. MWV
klęfrecheit Subst.
klaft stM. MWV
klāfter f_m_n (27) MWV
klęfteric Adj. MWV
klāfter-lanc Adj. (1) MWV
klāfter-māʒe stF. MWV
klāftern swV. MWV |
