m – mage
māge – mage-zoge
mage-zoge – Mainz
męjen – mal-gast
mal-gėlt – malz
mal-zan – mandel-blüete
mandel-bōne – manger
mangerīe – maniger-hande
maniger-hande – mannes-geziugelīn
mannes-guot – man-slahtunge
man-slahunge – man-zīt
man-zītic – marc-vade
marc-vuoter – męr-haft
marien-rōse – markīs
marktes-rėht – martelīen
martel-pīn – marwen-lit
marzel – mateblez
mate-meier – maʒalter-blat
maʒalter-boum – mechele
mecheler – megerunge
megetlach – meien-schīn
meien-site – Meilanz
meil-banc – meinel
meinen – meir
mei-rėht – meister-lōn
meister-lōs – meiʒel-wunde
meiʒen – melissen-waʒʒer
Melk – memmendic-heit
memorialis – menkelen
menkel-hūs – menschen-rucke
menschen-schīn – mźr
meral – Meridien-lant
merīdiźs – mer-muschel
mėrn – mer-swėrt
mer-swīn – mėrze-man
mėrzen – messīn
Messīn – metten
metten (?) – mėʒlīn
mėʒ-līne – michelen
michel-geręte – miet-man
miet-nėmer – mīle2
mīlen – min
mīn – minne-bürnende
minne-büschel – minne-līche
minne-līcheit – minnen-schar
minnen-schilt – minne-sęlec-heit
minne-sam – minne-trit
minne-trūt – minniclīche
minnic-līcheit – mirtel-ber
mirtel-boum – misse
mirtel-boum stM.
mirtelboum-gewehst stN.
mirtel-boum-loup stN.
mirtel-loup stN.
mirtel-öl stN.
mirtel-sāme swM.
mirtel-stūde swF.
mirtetech mn
mis Adj.
misch stM.
mische stF.
mische-kanne F.
mischelinc stM.
mischel-kennelīn stN.
mischeln swV.
mischen stN.
mischen swV.
mischen-art stF.
mischer stM.
mische-vart stF.
mischic Adj.
misch-kandel Subst.
misch-kendelīn stN.
misch-lėder stN.
mischunge stF.
misel Adj.
misel stmn?
misel-glīch Subst.
miselich Adj.
miselpīn stF.
misel-siech Adj.
misel-suht stF.
misel-suhte swM.
misel-sühtic Adj.
misel-sühtic-heit stF.
misel-var Adj.
Misen-burc
misencar stN.
miser Adj.
miserere Subst.
miserisch Adj.
mis-lich Adj.
mis-līche Adv.
mispel F.
mispel-ber stnf
mispel-boum stM.
missage stF.
missager stM.
missam Adj.
misse stF.
misse-ahten – misse-gihtic
misse-gloube – misse-kleit
misse-komen – misse-schiht
misse-schrīben – misse-varwe
misse-vellic – mist-grape
mist-gruobe – mite-gān
mite gān – mite-hėllende
mite-hėller – mite-redec
mite-reden – mite teilen
miteteil-haftic – mite-würkęrinne
miteʒ – mittel-lich
mittel-lōs – mitten-künne
mitten-tac – miuselīn
miuse-loch – molken-slūch
molken-topf – mōraʒ
mörche – morgen-kėller
morgen-kluc – mōrlīn
mōr-liute – mort-gelīche
mort-gėrnde – mort-slac
mort-slange – mūche
mūcheime – müeterīn
müeter-lich – mūl-affe
mül-ahe – mül-korn
mūl-korp – multer
multer – munder
munder – munt-bor
muntbor-rėht – münz-kameręre
münz-laube – muote
muotec – muot-gelust
muot-gelüste – muoʒen
muoʒ-ganc – murilegus
mūrīn – murzelinc
murzeln – mūs-līchen
mūs-ōre – mutzen2
mutzen-gras – myrre
|
mirtel-boum stM. (21) MWV
mirtelboum-gewehst stN. MWV
mirtel-boum-loup stN. (1)
mirtel-loup stN. (2)
mirtel-öl stN. (3) MWV
mirtel-sāme swM. (2) MWV
mirtel-stūde swF. MWV
mirtetech mn MWV
mis Adj. MWV
misch stM. MWV
mische stF. (2) MWV
mische-kanne F. MWV
mischelinc stM. MWV
mischel-kennelīn stN. MWV
mischeln swV. (4) MWV
mischen stN. MWV
mischen swV. (328) MWV
mischen-art stF. (1) MWV
mischer stM. MWV
mische-vart stF. MWV
mischic Adj. (5) MWV
misch-kandel Subst. MWV
misch-kendelīn stN. MWV
misch-lėder stN. MWV
mischunge stF. (11) MWV
misel Adj. MWV
misel stmn? (1) MWV
misel-glīch Subst. MWV
miselich Adj. (1) MWV
miselpīn stF. MWV
misel-siech Adj. (2) MWV
misel-suht stF. (27) MWV
misel-suhte swM. MWV
misel-sühtic Adj. (23) MWV
misel-sühtic-heit stF. MWV
misel-var Adj. (2) MWV
Misen-burc (1)
misencar stN. MWV
miser Adj. MWV
miserere Subst. (2)
miserisch Adj. MWV
mis-lich Adj. MWV
mis-līche Adv. MWV
mispel F. (6) MWV
mispel-ber stnf MWV
mispel-boum stM. MWV
missage stF. (1) MWV
missager stM. MWV
missam Adj. (1) MWV
misse stF. (3) MWV |
