m – mage
māge – mage-zoge
mage-zoge – Mainz
męjen – mal-gast
mal-gėlt – malz
mal-zan – mandel-blüete
mandel-bōne – manger
mangerīe – maniger-hande
maniger-hande – mannes-geziugelīn
mannes-guot – man-slahtunge
man-slahunge – man-zīt
man-zītic – marc-vade
marc-vuoter – męr-haft
marien-rōse – markīs
marktes-rėht – martelīen
martel-pīn – marwen-lit
marzel – mateblez
mate-meier – maʒalter-blat
maʒalter-boum – mechele
mecheler – megerunge
megetlach – meien-schīn
meien-site – Meilanz
meil-banc – meinel
meinen – meir
mei-rėht – meister-lōn
meister-lōs – meiʒel-wunde
meiʒen – melissen-waʒʒer
Melk – memmendic-heit
memorialis – menkelen
menkel-hūs – menschen-rucke
menschen-schīn – mźr
meral – Meridien-lant
merīdiźs – mer-muschel
merīdiźs M.
merinne stF.
merisch Adj.
meri-tac stM.
mer-juncvrouwe swF.
merk M.
mer-kalp stN.
merkęre1 stM.
merkęre2 stM.
merkęre-reht stN.
mer-katze swF.
merke Adj.
merke stF.
merke st.N.
merkelsch Adj.
merken stN.
merken1 swV.
merken2 swV.
merker-dinc stN.
merker-gedinge stN.
merke-rīche Adj.
merker-meister stM.
merker-stuol stM.
merke-sam Adj.
mer-kint stN.
merk-lich1 Adj.
merk-lich2 Adj.
merk-līche Adv.
mer-krote swF.
mer-krūt stN.
merk-tavel F.
merkunge stF.
mer-küniginne stF.
mer-kuo stF.
merk-zeichen stN.
merl F.
merle Subst.
merlen swV.
mźr-lich Adj.
merlikīn stN.
merlīn stN.
mer-linse F.
mer-liute st_pl
mer-man M.
mer-meit stF.
mermel Subst.
mer-minne F.
mer-münech stM.
mźrmūs (?) stF.
mer-muschel swF.
mėrn – mer-swėrt
mer-swīn – mėrze-man
mėrzen – messīn
Messīn – metten
metten (?) – mėʒlīn
mėʒ-līne – michelen
michel-geręte – miet-man
miet-nėmer – mīle2
mīlen – min
mīn – minne-bürnende
minne-büschel – minne-līche
minne-līcheit – minnen-schar
minnen-schilt – minne-sęlec-heit
minne-sam – minne-trit
minne-trūt – minniclīche
minnic-līcheit – mirtel-ber
mirtel-boum – misse
misse-ahten – misse-gihtic
misse-gloube – misse-kleit
misse-komen – misse-schiht
misse-schrīben – misse-varwe
misse-vellic – mist-grape
mist-gruobe – mite-gān
mite gān – mite-hėllende
mite-hėller – mite-redec
mite-reden – mite teilen
miteteil-haftic – mite-würkęrinne
miteʒ – mittel-lich
mittel-lōs – mitten-künne
mitten-tac – miuselīn
miuse-loch – molken-slūch
molken-topf – mōraʒ
mörche – morgen-kėller
morgen-kluc – mōrlīn
mōr-liute – mort-gelīche
mort-gėrnde – mort-slac
mort-slange – mūche
mūcheime – müeterīn
müeter-lich – mūl-affe
mül-ahe – mül-korn
mūl-korp – multer
multer – munder
munder – munt-bor
muntbor-rėht – münz-kameręre
münz-laube – muote
muotec – muot-gelust
muot-gelüste – muoʒen
muoʒ-ganc – murilegus
mūrīn – murzelinc
murzeln – mūs-līchen
mūs-ōre – mutzen2
mutzen-gras – myrre
|
merīdiźs M. (3)
merinne stF.
merisch Adj. MWV
meri-tac stM. MWV
mer-juncvrouwe swF. (2) MWV
merk M. (2)
mer-kalp stN. MWV
merkęre1 stM. (16) MWV
merkęre2 stM. MWV
merkęre-reht stN.
mer-katze swF. (3) MWV
merke Adj. (1) MWV
merke stF. (8) MWV
merke st.N.
merkelsch Adj. MWV
merken stN. MWV
merken1 swV. (548) MWV
merken2 swV. MWV
merker-dinc stN. MWV
merker-gedinge stN. MWV
merke-rīche Adj. MWV
merker-meister stM. MWV
merker-stuol stM. MWV
merke-sam Adj. MWV
mer-kint stN. MWV
merk-lich1 Adj. MWV
merk-lich2 Adj. (29) MWV
merk-līche Adv. (8) MWV
mer-krote swF. (1)
mer-krūt stN. MWV
merk-tavel F. MWV
merkunge stF. (2) MWV
mer-küniginne stF. (1) MWV
mer-kuo stF. MWV
merk-zeichen stN. MWV
merl F. MWV
merle Subst. MWV
merlen swV. MWV
mźr-lich Adj. MWV
merlikīn stN. MWV
merlīn stN. (1) MWV
mer-linse F. MWV
mer-liute st_pl (1) MWV
mer-man M. (2)
mer-meit stF. MWV
mermel Subst.
mer-minne F. (7) MWV
mer-münech stM. (2) MWV
mźrmūs (?) stF. (1)
mer-muschel swF. (3) MWV |
