Lemmaliste/Belegarchiv
ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWYZ
k – kafselīn
kagen – calcofōn
kalc-oven – kalopeiʒ
calophagus – kameręre
kameręrinne – kamer-zelle
kamer-zėlte – kampf-stėchen
kampf-stecke – kannen-gieʒer
kannen-gieʒerīn – kapfāt
kapfel – kappen1
kappen2 – kardamœmlīn
kardelīn – karot
karpfe – karter
Karthago – kęse-nepflīn
kęsephenninc – kast-meister
kast-metze – katzen-strėbel
katzen-vaʒ – kefige
kefse – keitunge
kėl-acker – kėllerer2
kėller-hals – kelter-hof-stat
kelter-hœric – kempfen
kempfen-brōt – kėrbe1
      kempfen-brōt stN.
      kempfinne stF.
      kempf-kreiʒ stM.
      kempflich Adj.
      kempfunge stF.
      kemplerīn stF.
      Kempten
      ken Subst.
      kende stF.
      kendelīn stN.
      kenecte stF.
      kenelęre stM.
      kengel stM.
      kengelīn stN.
      kengeln swV.
      kenlich Adj.
      kenmag stM.
      kennęre stM.
      kenne stF.
      kennec Adj.
      kenne-lich Adj.
      kennelīn stN.
      kenne-lōs Adj.
      kennel-riuse F.
      kennen stN.
      kennen swV.
      kennende Part.-Adj.
      kenne-schaft stF.
      kennunge stF.
      ken-sam Adj.
      kensterlīn stN.
      kentelīn stN.
      kent-lich Adj.
      kentnisse stF.
      kenwortekeit stF.
      kenzen swV.
      kepchīn stN.
      kepf#-äre stM.
      kepfen swV.
      keppechīn stN.
      keppeler Subst.
      keppelīn stN.
      keppel-snit stM.
      kźr stM.
      kera Interj.
      kerach stN.
      kźręre stM.
      ceratum n
      kėrb-axt stF.
      kėrbe1 swF.
kerbe2 – kėrnen-gėlt
kernenvierteil – kėrwe
kźr-wėrc – kestigerinne
kestigunge – kėver-biunte?
kėvere – kībikeit
kīb-lich – kifen
kifen – kinder-grap
kinder-machen – kint-lich
kint-līcheit – kirchelīn
kirchen-ambet – kirch-halde
kirch-hėrre – kirch-wīhe
kirch-wīhe-ābent – kitzelīn
kitzel-lich – kiver
kiveręre – klage-gewant
klage-haft – klame
klamen – klarisian
klārivunkel – klec-wėrc
kledern – klein-gėlt
klein-ge-rihte – klemme-lich
klemmen – clima
klimme – klobe-holz
klöbelīn – klōster-lugner
klōster-machen – klū?
klūben – klūsen
klūsenęre – knėht
knėht-bette – knie-schamel
knie-schībe – knopfeler
knopfelīn – knuspern
knüsten – kocherīe
kocherīn – kolben-rīs
kolben-slac – koln
Köln – comźte
komīt – confect
confectiōn – convėnt-sigel
convėnt-stube – cordiālis
cordieren – korn-gėlt
korn-götinne – korn-un-gėlt
korn-var – kōs-loube
kosmos – kotzelīn
kötzelīn – kouf-lich
kouf-līcheit – kōʒ
krā – krāmenīe
krāmer-gewihte – krane-wit-stūde
krane-wit-vogel – krėbeʒīn
krėbeʒ-ouge – kreiger?
kreiieren – krėsen
krėsmer – kriechischen
kriec-lich – krimmende
krimmic – krispel-krūt
krispeln – kristen-phant
kristen-rėht – kriuz-altęre
kriuzęre – krīʒ?
kriʒeln – krosel
krœsel-dorn – krüll-īsen
krumbe – krūsp
krūspe – krūt-wurz
krūt-zėhende – kuchen-smac
küchen-spīse – küene
küenen – kumber-nagel
kumbernisse – künde-brief
kündec – künic-stap
künic-stuol – kunst-buoch
kunstec-lich – kunt-schafter
kuntschaft-hėrre – kuo-sertęrinne-sun
kuo-smėr – kurbe
kurbeler – kürre
kurren – kurze-bolt
kurzec – kuster
kusterīe – cyliaca
cynocephalos – cytrinus

   kempfen-brōt - kėrbe1    


kempfen-brōt stN. MWV
kempfinne stF. MWV
kempf-kreiʒ stM. MWV
kempflich Adj.
kempfunge stF. MWV
kemplerīn stF. MWV
Kempten (13)
ken Subst. MWV
kende stF.
kendelīn stN. MWV
kenecte stF. MWV
kenelęre stM.
kengel stM. (2) MWV
kengelīn stN. MWV
kengeln swV. MWV
kenlich Adj.
kenmag stM.
kennęre stM. MWV
kenne stF. MWV
kennec Adj.
kenne-lich Adj. MWV
kennelīn stN. (1) MWV
kenne-lōs Adj. (2) MWV
kennel-riuse F. MWV
kennen stN. MWV
kennen swV. (74) MWV
kennende Part.-Adj. (1) MWV
kenne-schaft stF. (1) MWV
kennunge stF. MWV
ken-sam Adj. MWV
kensterlīn stN. MWV
kentelīn stN.
kent-lich Adj. (1) MWV
kentnisse stF.
kenwortekeit stF.
kenzen swV. MWV
kepchīn stN.
kepf#-äre stM.
kepfen swV. MWV
keppechīn stN. MWV
keppeler Subst.
keppelīn stN. (2)
keppel-snit stM. MWV
kźr stM. (22) MWV
kera Interj.
kerach stN. MWV
kźręre stM. (1) MWV
ceratum n (1)
kėrb-axt stF.
kėrbe1 swF. MWV