t – tage-dinger
tage-dingerinne – tage-wecke
tage-weide – tal-wise
tam – tan-swam
tant – tarnen
tarn-gürtel – Tater-lant
tater-man – Teclauosse
tecôlite – teil-mæʒic
teil-nëmer – tëmpel-orden
tëmpel-rinne – tenkischen
tenne – terrant?
tërraʒ – Thabor
Thamelide – tierchen
tier-drec – tiliz
tille – tirolesch
tirolt – tiuche
tiuchel – tiuvellîn
tiuvel-mæʒic – tobe-sühtic-heit
tobe-trunken – tokzelen
tokzelen – topel-schuole
topel-seit? – tôr-haftic
tôr-heit – tortûr
tor-valle – tôten-geziuc
tôten-ge-zouwe – tôt-haft
tôt-haftic – tôt-trüebe
tœtunge – touf-göte
touf-kerze – tou-waʒʒer
touwe-bat – trâf
traf – traht1
traht2 – trat
trat-biunte – trehte
trehtec1 – treppel-mël?
treppen-tür – trîbære
trîb-bære – triege-lîcheit
triegen – trinkic
trinne – triute-bære
triutel-brût – troi-aldei
Troiân – trœstærinne
trôst-bære – troumic
troum-lich – trüebe-sam
trüebeselic – trügen-mære
trügen-vaʒ – trumbelierer
trumbel-nunne – trunzen
truobe – trût-geselle
trûtgeselle-schaft – tûben-hor
tûben-huon – tüeliche
tüeme – tugent-phat
tugent-rîche – tumbinc
tumbrël – tungunge
tunkel – tuoch-mâʒ
tunkel Adj.
tunkel Adv.
tunkel stF.
tunkel-biderbe Adj.
tunkel-blâ Adj.
tunkelëht Adj.
tunkel-êre stF.
tunkel-grüene Adj.
tunkel-guot Adj.
tunkel-heit stF.
tunkelîe stF.
tunkel-kouf stM.
tunkel-lich Adj.
tunkel-meister stM.
tunkel-müetecheit stF.
tunkel-müeticheit stF.
tunkeln1 swV.
tunkeln2 swV.
tunkel-rôt Adj.
tunkel-sam Adj.
tunkel-stërne swM.
tunkel-var Adj.
tunkel-vêch Adj.
tunkel-vriunt stM.
tunkel-wîʒ Adj.
tunken swV.
tunne F.
tunnel stMN.
tunne-veʒʒelîn stN.
tunst-âder F.
tuoære stM.
tuoch stN.
tuoch-bereitære stM.
tuoch-breit Adj.
tuochen swV.
tuocher stM.
tuocher-meister stM.
tuocher-zunft stF.
tuoch-gadem stN.
tuoch-gëbære stM.
tuoch-gewender stM.
tuoch-hûs stN.
tuoch-lachen stN.
tuoch-loube swF.
tuoch-machen stN.
tuoch-macher stM.
tuochmacher-meister stM.
tuoch-man stM.
tuoch-manger stM.
tuoch-mâʒ stN.
tuoch-phenninc – tupf-stein
tuphen – türmisch
turmlëht – turn-lôsunge
turn-man – tûschen
tuschen1 – tuten-warze
tût-horn – twenge
twengel – twingen
twingen – Tyrus
|
tunkel Adj. (89) MWV
tunkel Adv. MWV
tunkel stF. MWV
tunkel-biderbe Adj. MWV
tunkel-blâ Adj. (1) MWV
tunkelëht Adj. MWV
tunkel-êre stF. MWV
tunkel-grüene Adj. (1) MWV
tunkel-guot Adj. MWV
tunkel-heit stF. (1) MWV
tunkelîe stF. (1)
tunkel-kouf stM. MWV
tunkel-lich Adj. MWV
tunkel-meister stM. MWV
tunkel-müetecheit stF. MWV
tunkel-müeticheit stF. MWV
tunkeln1 swV. (6) MWV
tunkeln2 swV.
tunkel-rôt Adj. (2) MWV
tunkel-sam Adj. MWV
tunkel-stërne swM. MWV
tunkel-var Adj. (3) MWV
tunkel-vêch Adj. MWV
tunkel-vriunt stM. MWV
tunkel-wîʒ Adj. MWV
tunken swV. (11) MWV
tunne F. MWV
tunnel stMN. MWV
tunne-veʒʒelîn stN. MWV
tunst-âder F. MWV
tuoære stM. MWV
tuoch stN. (161) MWV
tuoch-bereitære stM.
tuoch-breit Adj.
tuochen swV. MWV
tuocher stM. MWV
tuocher-meister stM. MWV
tuocher-zunft stF. MWV
tuoch-gadem stN. MWV
tuoch-gëbære stM. MWV
tuoch-gewender stM. MWV
tuoch-hûs stN. MWV
tuoch-lachen stN. MWV
tuoch-loube swF. MWV
tuoch-machen stN. MWV
tuoch-macher stM. MWV
tuochmacher-meister stM. MWV
tuoch-man stM. MWV
tuoch-manger stM. MWV
tuoch-mâʒ stN. MWV |
